Tuska 2018 jälkipuinti

Tuska Metal Fest - keskustelu
Vastaa Viestiin
Koskenkorvasieni
Viestit: 1103
Liittynyt: 23 Elo 2002, 07:56
Paikkakunta: Pohjois-Espoo

02 Heinä 2018, 14:21

Armon vuonna 2018 oli kaiken kaikkiaan yhdeksästoista Tuska-festivaalini putkeen. Bändikattaus ei aiheuttanut mitään isompia riemunkiljahduksia, mutta lipun saa helposti parin päivän talkoohommilla ja tää on kuitenkin jokavuotinen perinne, niin paikalle lähtö oli selviö.

Perjantai polkaisiin käyntiin pohjien nauttimisella kaveriporukassa ja sen jälkeen Turmion kätilöitä katsomaan. Turmareilla oli kova meininki ja pidin keikasta. Alkuperäisen suunnnitelman mukaan mun OLISI pitänyt katsastaa illan aikana vielä Arch Enemy ja Body Count, mutta kävi sellainen pikku lipsahdus, että kaveri tarjosi koko porukalle Krupnik slammereita narikka-alueella sillä seurauksella, että muistikuvat Arch Enemystä ovat vähintäänkin hataria ja noin klo 22 kohdalla mulla katkeaa perjantain osalta filmi täysin. Ei mitään hajua miten olen päässyt himaan, mutta kotoa kuitenkin aamulla heräsin kaikki kamat tallella. Onneksi.

Lauantaista onkin sitten jo enemmän muistikuvia, tuli nähtyä monta kaveria ja hankittua muutama uusikin ja parempi puoliskonikin lähti mukaan. Beast In Black oli täyttä tykitystä alusta loppuun ja The 69 Eyesin keikastakin nautin, vaikka vähän läpisoittamisen meinikiä näytti lavalla olevan ja saundit hiton lujalla. Kreatoria kattelin kalja-alueen puolelta ja naureskelin, kun lavan etuyläosassa olevissa konfettitykeissä näytti olleen hieman tymäkämmin ruutia, tuli meinaan jotain muoviputken pätkiäkin sieltä alas ja kaikki konfetit takaisin bändin naamalle vastatuulessa. Oli aika kirjavan näköistä porukkaa siellä, vastaan tuli ainakin pari Pikachua, muutama yksisarvinen, tiikeri ja Jeesus. :D

Sunnuntaina oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta ulkopuolella oloa parannellessa sain itseni kisakuntoon juuri parahiksi Europen settiin mennessä. Oli vakuuttava esitys ja bändi kovassa tikissä, Joey Tempestin äänikin näytti toimivan varsin mallikkaasti. Loppupäivä meni kavereita moikkaillessa kalja-alueella, mistä katselin myös Parkway Drivea ja hain välillä Alepan kontista kinkkujuustociabattan. Jos Kreatorilla tuli lauantaina melkein koko lavan yläosa alas, niin Parkway Drivella oli sellainen arsenaali pommeja ja pyroja mukana, että lämpö tuntui kalja-alueelle asti ja säikähdin pari kertaa ihan kunnolla, hyvä ettei lentänyt ilmaan koko lava. :D Keikan jälkeen vielä Rocksiin parille ja kotiin.

Laimeasta kattauksesta huolimatta hyvät muistot jäi tästäkin Tuskasta, paljon kavereita tuli nähtyä ja yhdenkin vanhan ystävän kanssa, jota en vähään aikaan ollut nähnyt, tuli turistua oluen äärellä pitkät pätkät Parkway Driven soittaessa. Nyt on taas Tuskan jälkeinen tuska päällänsä, en viitsi enää siitä enempää lätistä, koska kyllä te tiedätte. :D Ja pakkohan ens vuonna on kahdennenkymmenennen kerran Tuskaan saapua.


Hetzer
Viestit: 760
Liittynyt: 07 Huhti 2010, 15:49
Paikkakunta: Tamperkele

04 Heinä 2018, 18:08

Itselle festarit ovat onnistuneet jos käteen jää joku uusi bändi, ja nyt jäi Clutch. Hyvää groovea. No juu, eipä tuossa muutoinkaan valittamista ollut järjestelyjen osalta, bändeistä ylipäätään voi olla montaa mieltä mutta kyllä ihan kelpo settiä muutakin oli kuin edellä mainittu.
JypeK
Viestit: 437
Liittynyt: 15 Syys 2010, 15:36
Paikkakunta: Perse

05 Heinä 2018, 17:12

Festariraportin ensimmäinen osa löytyy linkin takaa. Perjantain voittajina mm. Turmion Kätilöt, Meshuggah ja Body Count.
http://kaaoszine.fi/tuska-tarjosi-poikk ... 8-osa-1-3/
Estranged
Viestit: 254
Liittynyt: 23 Elo 2002, 17:30
Paikkakunta: Hellsinki

06 Heinä 2018, 21:54

Perjantai oli paperilla ainoa hyvä päivä, ja hyvinhän se myös täytti odotukset.

Crowbar pisteli isolla kädellä alusta tyhjät pois. Kirk-setä jaksaa vielä heilua ja pyörittää bändiään, mutta ei varmaan enää kovin kauaa? Todistimme kenties Crowbarin viimeistä esiintymistä Suomen maaperällä. Vaan tekihän bändin raskaus taas vaikutuksen, joten heti kärkeen viikonlopun parhaimmistoa.

Tribulationiin tutustuin vasta uusimman levyn myötä, kun sitä Infernossa kehuttiin. Livetilanteessa huomio kiinnittyi ensiksi tietysti androgyyniin kitaristiin, ja kolmen vartin ajan tulikin arvuuteltua että onko tuo tyttö vai poika. Lukitsin lopulta vastauksen B ja Wikipedia vahvisti arvaukseni oikeaksi. Mitään fanipoikaa minusta ei tullut, mutta toimi tuo death rock ihan hyvin tuohon saumaan.

Turmion Kätilöt on näissä kemuissa näköjään joka toinen vuosi, ja miksipä ei olisi kun kansa tykkää ja bändi tuuttaa säännöllisin väliajoin uutta kelvollista materiaalia pihalle. Keikka meni enimmäkseen kaljan imemisen taustamusiikkina, mutta toimi myös ihan hyvin tuohon saumaan.

Lukeudun siihen koulukuntaan jonka mielestä Moonsorrow'n 2 ensimmäistä täyspitkää ovat parhaat, ja sikäli kun niiltä ei nyt mitään kuultu, jäi setti vähän vajaavaiseksi. Toimi tuo silti ihan hyvin tuohon saumaan vai joko saatoin asiasta mainita.

Mutta mikä aivopieru tämä Dead Church oli ja oliko joku edes toivonut tällaista kakkaa? Siinä meni kokonainen tunti arvokasta esiintymisaikaa päälavalla kankkulan kaivoon, josta bändi käytti ainoastaan jotain 3 varttia. Vaikka yhtyeestä löytyy muuan Mike Patton ja muuan Dave Lombardo, niin 25 minuutin slotti kattilahallissa olisi riittänyt näille aivan mainiosti. Mikäli festariorganisaatiolla olisi yhtään pelisilmää ja mikäli jotain häröilygrindiä kaivataan, Anal Cunt olisi buukattu näihin kemuihin, mutta se taitaa jo olla myöhäistä.

Leprouksen uusin albumi ei aluksi yhtään lämmennyt, mutta pitkällisemmän sulattamisen jälkeen tämäkin avautui. Olisin kaivannut settiin vanhempaa ja maanisempaa materiaalia, jossa laulaja yltyy rääkymään, mutta toimi tämä noin hillitysti ja hallitustikin vähintään hyvin, joten viikonlopun parhaimmistoa.

Arch Enemy oli vielä 2003 ja 2006 hyvä, mutta 2018 enää tällaista ammattimaista ja kliinistä liukuhihnametallia (saako näin sanoa?), joten oluttölkkien sisältö kiinnosti lavan tapahtumia enemmän.

Meshuggah sen sijaan pisteli huolella halki, poikki ja pinoon. Äkkiväärää polyrytmiikkaa 65 minuutin edestä eikä viikonlopun parhaasta jäänyt epäselvyyksiä. Aluksi siellä liikaa vaan neniä kaiveltiin, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Bleed rupesi raikaamaan, tällä sedällä rupesi tanssijalka vispaamaan siihen malliin, että piti itse käynnistellä pittiä, ja pianhan nuorisokin rupesi laittamaan jalalla koreasti.

Meshuggahin höykytyksen jälkeen Body Count jäi aika piippuun, liian paljon puhetta ja liian vähän soittoa. Allekirjoittaneen vastaanotin rupesi olemaan tuossa vaiheessa iltaa jo sen verran marinoitunut, että selvemmällä päällä olisi kenties saanut enemmän irti, mutta sain joka tapauksessa ruksin ruutuun, tämä kun taisi olla aika once in a life time -tilaisuus nähdä Body Count Suomen kamaralla.

Perinteisesti olen valunut Tuska-lauantaina paikalle heti aamutuimaan eli 13.45 päälavan ekaa bändiä toljottamaan, mutta alkupäivän ohjelma oli niin jonninjoutavaa diipadaapaa, että vasta Mokoma sai perseeni liikahtamaan Suvilahteen. Mokoma on näissä kemuissa Turmion Kätilöiden ohessa näköjään joka toinen vuosi, mutta kun kansa tykkää ja kelvollista materiaalia pukkaa säännöllisin väliajoin, niin miksipä ei olisi. Kuollut, kuolleempi, kuollein on näköjään vakiintunut livesettiin, ja hyvä niin.

Kun lähden kuuntelemaan elävää musiikkia, odotan oikeaa musiikkia, oikeiden ihmisten oikeilla soittimilla enkä mitään tuollaista Carpenter Brutin kaltaista taustanauhaspedeilyä. 3 ukkoa heilui heilui siellä vaan rekvisiittana lavalla, ja tuskin niilläkään oli piuhoja kiinni. Tällainen heiluntamusiikki toimisi varmasti hyvin hämyisällä klubilla vapaavalintaisten päihdykkeiden vaikututuksen alaisena, mutta live-tilanteeksi minä en äskeistä tapahtumaa mieltänyt. Ja siellä muuten näytti olevan George Calombaris rummuissa. :o

Mikä kuningasidea oli taas laittaa black metalia päivänvaloon? Band formerly known as Emperor play Anthems To The Welkin At Dusk jäi piippuun, mutta tuskin telttalavakaan olisi tilannetta pelastanut, palo kun sammui jo niin kauan sitten ja bändi näyttää tekevän näitä keikkoja enää yksinomaan rahan vuoksi.

Hallattaren levyn olin tuominnut kuulematta paskaksi tekijöidensä pääbändien viimeaikaisten julkaisujen perusteella, eikä tuo kotioloissa lähtenytkään, mutta livenä upposi ihan toiseen malliin. Funeral doom on mielialamusiikkia, ja tuo vähäeleisyys teki vaikutuksen. Mitä aina parjaan taustanauhoja, nyt niiden käyttö oli ymmärrettävästi ainoa oikea ratkaisu.

Kreator on nähty jo niin monta kertaa, että oluttölkkien sisältö kiinnosti taas lavatapahtumia enemmän.

At The Gatesia vilkuilin vartin verran, kunnes lampsin himaan katsomaan jalkapalloa.

Sunnuntaina oli luvassa jämäpäivä, joten saavuin paikalle fillarilla.

Trio Niskalaukaus oli tuttu ja turvallinen. Mieluusti katselisin jotain uudempaa tuttavuutta, mutta vierähti tuossa taas yksi tunti tuota toljottaen.

Ihsahn oli oman bändinsä kanssa telttalavalla paljon paremmin kotonaan kuin lauantaina Emperorin keulilla. Ihan jeespoks, mutta ei tuo hipsteri enää mitään tunteita herätä.

Europelta tunsin ennen Tuska-kiinnitystä kokonaiset 2 kappaletta, mutta setlist.fm:n suosiollisella avustuksella lavalla raikaavat biisit tuli nopeasti sisäistettyä. Ei minusta edelleenkään mitään fanipoikaa tullut, mutta ihan mallikasta hyvän tuulen musiikkia, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Clutchin buukkaamista aluksi vieroksuin, Tuskan pitäisi sentään olla metallifestivaali. Mutta kun ukot könysivät lavalle ränttätänttäboogiewoogiaan tuuttaamaan, rupesi tanssijalkaa oitis vipattamaan. Siinä oli otollinen esimerkki, että kuinka musiikki on parasta livenä oikeiden ihmisten oikeilla soittimilla toteutettuna.

Hymy korvissa hyppäsin fillarin päälle ja poljin himaan metalcore-hirvitystä karkuun. Tämä oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun sunnuntain headliner menee inhokkiosastolle.

Summataan vielä viikonlopun Top 10 bändien osalta:

1. Meshuggah
2. Crowbar
3. Leprous
4. Clutch
5. Europe
6. Hallatar
7. Mokoma
8. Moonsorrow
9. Tribulation
10. Body Count

Perjantai-lippu olisi siis tällä kertaa riittänyt.
rotte
Viestit: 746
Liittynyt: 15 Syys 2010, 23:05

07 Heinä 2018, 11:01

Estranged kirjoitti:
06 Heinä 2018, 21:54
Crowbar pisteli isolla kädellä alusta tyhjät pois. Kirk-setä jaksaa vielä heilua ja pyörittää bändiään, mutta ei varmaan enää kovin kauaa? Todistimme kenties Crowbarin viimeistä esiintymistä Suomen maaperällä. Vaan tekihän bändin raskaus taas vaikutuksen, joten heti kärkeen viikonlopun parhaimmistoa.
Mitä sä höpötät? Crowbar on tulossa lokakuussa jo uudestaan tänne. Kirk vetää todennäkösesti tota hommaa niin kauan ku kitara pysyy kädessä ja ääntä lähtee.
Hetzer
Viestit: 760
Liittynyt: 07 Huhti 2010, 15:49
Paikkakunta: Tamperkele

07 Heinä 2018, 14:39

Ja Kirk on syntynyt -65, ei ihan vielä mikään ikäloppu...
JypeK
Viestit: 437
Liittynyt: 15 Syys 2010, 15:36
Paikkakunta: Perse

08 Heinä 2018, 23:06

Ja lauantain raportti on pihalla. Voittajina mm. Foreseen, Hallatar, Emperor, At The Gates ja Gojira.
http://kaaoszine.fi/emperorin-hyytava-t ... 8-osa-2-3/
Vastaa Viestiin